Tiistaiaamuna aloitimme istanbulilaisten vieraidemme kanssa luokassa tutustumalla takemmin tMBA-opintoihin ja Istanbulissa keväisin pidettävään tMBA Summit -viikkoon.
Nykyään tiedetään, että istuminen ei ole hyväksi ihmiselle. Niinpä hyppäsimme linja-autoon ja suuntasimme kohti Hyytiälän metsäntutkimuskeskusta Juupajoella. Vajaan tunnin bussimatkan jälkeen olimme perillä ja nautimme ravitsevan lounaan. Lounaan jälkeen suuntasimme metsään Minna van Nunenin johdolla. Ja voi sitä iloista naurua, lauluja, joita kuulimme istanbulilaisista nuorista. Metsä on todellinen muutos suurkaupungin liikenteen melulle ja kerrostaloille.
Minna johti iloisen joukkomme metsäpolulta pois ehtaan metsään. Kulkeminen umpimetsässä ei ole välttämättä helppoa, välillä kompasteltiin, mutta niin vaan matka jatkui. Metsä tasi vielä aarteitaan, löysimme muutamia puolukoita maisteltavaksi, pieniä puroja ja näimme jopa haltijan, metsätontun kodin. Hengähdimme hetken järven rannalla olevalla taukopaikalla. Järvi oli jäässä ja muutamat pojat testasivat jään kestävyyttä, siinä taisi kengät hieman kastua.
Meillä oli myös ilo tutustua maailman tutkituimpaan metsään ja metsän tutkimukseen, jota tehdään Hyytiälässä. Janne toimi meille hyvänä oppaana, jonka tiedot olivat todella kattavat ja ääni riittävä metsäolosuhteissa. Oli kiinnostavaa nähdä kaikki laitteet, jotka mittasivat kaikkea sitä, mitä kyseisessä metsässä tapahtuu.
Illan tummetessa halukkaat saivat nauttia puusaunan löylyistä. Illan kruunasi tähtikirkas taivas. Hyytiälän pimeydessä (ei tavallisia katuvaloja) tähdet näkyivät harvinaisen hyvin.
